Yhteystiedot
Kuulumisia: 19.-21.4.
2009: tammi helmi maalis huhti
2008: tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
2007: heinä-elo syys loka marras joulu

1.5. Vappupiknik

Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpöä oli saman verran kuin Helsingissäkin, jossa nautittiin tänä vuonna poikkeuksellisesta vappusäästä. Istuskelimme Mon Repos'n puistossa Genevejärven rannalla, jonne oli kerääntynyt suomalaisia vaihto-oppilaita ja täällä työskenteleviä aina Lausannea myöten. Filtti oli katettu vapputyyliin yltäkylläisesti erilaisilla herkuilla, grillikin oli saatu paikalle makkaroita yms. varten.

Tunnelma oli samanlainen kuin Kaivarissa ikään, joskin ympäriltä puuttuivat tupaten täyteen ahdetun puiston ruuhka ja hälinä, älytön örvellys ja nurmikolla vellovat roskat. Ei täälläkään ihan kuivin suin vappua vietetty, mutta kuitenkin keskieurooppalaisen sivistyneesti.

4.5. Kiipeilykauden avaus

Puu apinasillan tiellä

Juran departmenttiin on rakennettu ainoastaan yksi via ferrata, jota päätimme lähteä testaamaan näin kauden avajaisiksi. Jo viime syksynä sitä oli suunniteltu, mutta talvi ehti tulla ennen kuin ehdimme toteuttaa ajatuksen. Morezin kaupunki oli tuottanut reitistä erinomaisen esitteen, joka houkutteli lähtemään reitille koko perheen voimin.

Reitin alkupuolella olikin kiva alkulämmittely, jossa vanhan louhoksen (?) väliin oli viritetty erillinen harjoittelurata riippu- ja apinasillalla. Siinä sai mukavasti verryteltyä ennen varsinaista reittiä.

Erinomaisesti merkitty ja kunnostettu reitti lähti nousemaan melko vaatimattoman näköistä rinnettä, mutta käyttämällä seinämästä hienoimmat pystypinnat porrasmaisesta reitistä oli saatu oikein mukava. Loppua kohden vaikeutuvalla reitillä oli pari vähän vaativampaakin paikkaa, siitä varmaan muuten rennolle reitille annettu AD+ (assez difficile) luokitus.

Ankkaa, parsaa ja Hollandaise

Kumpareen päälle päästyämme avautui kiva näkymä Morezin kattojen ylle ja varsin mielenkiintoisesti alueella polveilevaan rautatiehen. Infotaulu kertoi kaupungin pitkästä historiasta, lueskelimme sitä Juran maisemasta nauttien ja tuoreita retiisejä rouskutellen.

Illalla muistelimme hollandaise kastikkeen tekoa. Torilta oli aamulla löytynyt paikallisia tuoretta parsaa, kyytipojaksi ankkaa ja retiisejä.

10.-11.5. Kesäinen Pariisi

Kahvihetki Pariisissa

Täällä asuttaessa on tullut jo tavaksi herätä joskus viikonloppuaamuisin älyttömän aikaisin. Nyt syynä oli aikainen TGV-juna Pariisiin, herätyskello pakotti ylös kello 5:30. Oli vihdoin ja viimein aika lähteä tervehtimään Kukan sisaren jälkikasvua.

Rajamuodollisuudet hoituivat joustavasti jo Geneven rautatieasemalla, lentokentän tapaan sielläkin on eristetty oma alue (raidepari) kuuluvaksi Ranskan tasavaltaan. Marraskuusta alkaen tosin nämäkin muodollisuudet poistuvat, kun Sveitsi liittyy Schengenin sopimukseen ja osaksi EU:n vapaan liikkumisen aluetta.

Genevestä Ranskaan kulkeva rautatie kiemurtelee pitkän matkan Rhônen syvässä laaksossa, ennen kuin puhkaisee Juran eteläpäädyn vieläkin kapeamman solan läpi. Aika kuluu mukavasti vaihtelevia ja jylhiä maisemia katsellessa, toisin kuin siirryttäessä Bourg-en-Bressen alaville maille ja siitä edelleen kohti Pariisia.

Zima päiväunilla

On varmaan turha mainita, että kaksikuukautinen Zima on todella söpö - ja tietenkin varasti koko shown. Ellin ja hänen avopuolison Andrein kattama herkullinen lauantain lounaspöytä ja sunnuntain runsas brunssi jäivät hieman pojan varjoon - hän kun kiersi sylistä syliin ja keskittyi olemaan huomion keskipisteenä. Muuta emme Pariisissa sitten tehneetkään, paitsi että kävimme lauantai-iltana testaamassa ravintola La Fontaine de Marsin ja sunnuntaina keräämässä brunssin ainekset Bucin torilla. Mutta Zimaa, Elliä ja Andreitahan Pariisiin oltiin tultu tapaamaankin.

Tai kävelimmehän me lauantain ravintolasta hotellillemme halki Pariisin lämpimän ja idyllisen illan. Kaupungissa on panostettu viime aikoina merkittävästi yleisilmeeseen; ydinkeskustan bulevardit ja aukiot oikein hekumoivat loistollaan, esim. kaikki kultapinnat todella häikäisevät uutuuttaan tai ainakin puhtauttaan.

Meillä tuntuu olevan luontainen taipumus saada aikaiseksi itsellemme kova kiire. Saavuimme Gare de Lyonin rautatieasemalle reilusti yli tunnin ennen junan lähtöaikaa, ajatuksena haukata jotain illalliseksi ennen 3,5 tunnin junamatkaa. No pitihän myös jälkiruokaa tilata, sillä seurauksella, että lähdimme juoksemaan ravintolasta vain 5 minuuttia ennen junan lähtöä, kohti sen 15:ttä (1, 2, 3, ...) vaunua. Jäätelöannoksen saimme mukaamme vasta ravintolan ovella.

17.-18.5. Kokkausviikonloppu

Kania padassa, avec bulgur

Tipeti tipeti tip... Sää ei suosinut perinteistä lauantaiharrastusta, mutta uusi alue houkutteli kuitenkin suuntaamaan Les Roussesin kylään Juran harjanteen toiselle puolelle. Onneksi, koska märkyyden unohti reitillä nopeasti. Ratamestari oli pannut parastaan, ja tuloksena oli hyvin suunnitellut, vaihtelevaa maastoa, haasteellisia rastivälejä ja mielenkiintoisia reittivaihtoehtoja tarjonneet radat. Kun vielä oppisi lukemaan oman rastitunnuksen ja tarkastamaan, että varmasti leimaa oikealla rastilla...

Nälkäisenä ei pitäisi lukea erään kuuluisan brittikokin keittokirjaa... Hikisenä ja rähjäisenä ei ihan olisi kehdannut astua sisään St Genis - Pouillyn upeaan lihakauppaan, mutta kun ostoslistalla komeili kokonainen kani ja Bressen kana, niin supermarketin lihatiskille ei enää Ranskassakaan ihan kannata suunnata. Kauppa oli maineensa väärtti ja mukaan tarttui kaikenlaista pientä myös aperitiiviksi, ehdottomasti kannattamisen arvoinen kauppa siis. Sekä kani että kana saivat makua sitruunasta, ja kummatkin kypsennettiin uunissa. Yhtäläisyydet loppuivat siihen (paitsi että kummatkin ovat vaalealihaisia ja ehkä hieman saman makuisia), kani haudutettiin padassa ja kana kypsennettiin uunivuoassa.

Kanan valmistus

Kanista tuli padassa mureaa ja maukasta, ja vaikka perusranskalainen olisi ehkä ennemmin muhittanut sen kermassa, niin mielestämme sitruuna, valkoviini, voi ja yrtit toimivat varsin mainioina makulähteinä. Sen kumppaniksi sopi hienosti Savoien Chignin-Bergeron -viini (Roussanne rypäle), joka alle 100 km:n päässä valmistettuna voidaan laskea melkein paikalliseksi.

Uunissa paistetun kanan saa säilymään mehukkaana näin:

1. Hanki hyvältä lihakauppiaalta kunnollinen, lihava, ulkona kasvatettu kana (Bressen kana sopii hyvin).
2. Tee maustevoi mm. sekoittamalla voihin hienoksi silputtua ilmakuivattua kinkkua, sitruunaa, yrttejä yms, ja työnnä sitä kanan rintanahan alle. Ylijäämän voi hieroa kanan pintaan.
3. Täytä kana kahdella sitruunanpuolikkaalla.
4. Kypsennä kanaa uunissa noin tunti.

Hyvää, uskokaa pois. Seuraavan kerran täytyy antaa periksi ja kokeilla ranskalaista versiota, eli työntää rintanahan alle voita ja tryffelinviipaleita. Kanan kanssa kävi oivallisesti Juran alueen Savagnin-rypäleestä valmistettu voimakas, kuiva valkoviini.

22.5. Lisää kokkausta

Kakun kuorrutus parvekkeella keskiyöllä

Snadi suklaakirja tuli heti tarpeeseen; olimme kehittäneet isä Heikin perjantaista vierailua varten kolmen ruokalajin menun, jonka kruunasi kirjan ohjeen mukaan tehty mustikkasuklaakakku. Uskomatonta, miten 100 gr mustikkasurvosta antaa upean maun maitosuklaa-kermaseokseen, jota imeytetään kuuden ohuen marenkikerroksen väliin. Koko komeus vielä kuorrutettiin maitosuklaalla, ja herkku oli valmis.

Alkupalana tarjoilimme kokonaisia artisokkia ja hollandaisekastiketta ja pääruoaksi lasagnea. Kyllä kannatti pilkkoa porkkanat ym. vihannekset 2 x 2 mm paloiksi, tehdä pastalevyt itse ja seurata muutenkin ohjetta. Hyvää! Reseptin saa allekirjoittaneilta, copyright kuuluu Kukan äidille.

24.5. Viinitilojen avoimet ovet

Alueen viinitiloille on tyypillistä, että ne kutsuvat vähintään kaksi kertaa vuodessa alueen ihmiset tutustumaan tiloihin ja viineihin. Kukin tekee se sitten tyylillään: osa kiertää tutustumassa uusiin tiloihin, osa yrittää kiertää mahdollisimman monta tilaa, osa kumota mahdollisimman monta lasillista ja osa taas tulee tapaamaan ihmisiä ja nauttimaan tunnelmasta.

Itse olimme lähteneet autolla liikenteeseen melko varhain aamupäivällä, jolloin tiloilla ei vielä ollut paljoakaan ruuhkaa. Kävimme muutamilla ennalta valitsemallamme tilalla etsimässä tällä kertaa pääasiassa heti juotaviksi valmiita viinejä. Tästä syystä missasimme yhden alueen ehkä laadukkaimmista viineistä, koska se olisi vaatinut vuosien vanhentamista kellarissa.

Vasta paluumatkalla rautatieaseman ohi ajaessamme selvisi juhlan laajuus: juuri saapuneesta junasta virtasi vaunukaupalla ihmisiä joka suuntaan täyttäen tiet ja viinipeltojen vierustat tasaisilla ihmisjonoilla. Juhlat olivat vasta alkamassa, mutta me suuntasimme auton kohti Divonnea ja suunnistusta.