Yhteystiedot
Kuulumisia: 19.-21.4.
2009: tammi helmi maalis huhti
2008: tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu
2007: heinä-elo syys loka marras joulu

30.6.-4.7. Muutto

Hirveä tohina Munkkivuoren asunnolla ja saimme kuin saimmekin kaiken irtaimiston pakattua, toimitettua osan varastoon, osan kierrätysasemalle ja loput pakettiautoon. Ja viimeisillä voimilla vieläpä puunattua asunnon vuokrauskuntoon.

Tuntui omituiselta ajaa autolla Hansaterminaaliin, ikään kuin olisi vähän väärässä paikassa isojen rahtiautojen rinnalla, vaikka pakettiautolla oltiinkin. No, emme olleet onneksi ihan ainoita. Laivalla ajettiin ensin yhtä ramppia ylös autokannelle, ja kun ahtaajat käskivät peruuttaa pakun toista ramppia sisäkannelle niin kuskina olleelta Kukalta kuului pitkä "ooksä ihan tosissasi!". Onneksi oli juuri harjoiteltu auton ohjaamiseen käytettyjä käsimerkkejä pakua pihassamme pyöriteltäessämme, joten rauhallisen varmasti saatiin paku pakoilleen.

Finnlinesin laiva, ainakin tuliterä Star-luokan alus, oli kiva! Puoliksi rahtilaiva, puoliksi matkustaja-alus, kaikki palvelut tiiviisti käsillä ja hieno myymälä (ei mikään kaaosmainen viina/karkkimyymälä vaan kivoja esineitä siististi tarjolla). Saunassa on lisäksi poreallas ja hienolla säällä terassikin (joka ei nyt sateella oikein houkutellut). Seisova pöytä (3 ruokailua sisältyy hintaan) oli perusruokaa, mutta herkullista ja monipuolista. Ja aivan yllättävä viinilista! Ja suurin osa matkustajista on reissaamassa, joten meno laivalla oli mukavan rauhallista.

Travemündeen saavuttiin iltasella. Ensimmäisellä straada-asemalla pysähdyimme ostamaan hieman evästä, ja sitten alkoi matka kohti Geneveä. Matka eteni mukavasti jopa 150km/h vauhdilla, vaikka hidastavia tietöitä olikin inhottavan paljon. Vuokrapakulla kun ei oikein uskaltaudu kapeassa rännissä matelevan rekan viereen...

Ajoimme kellon ympäri tavoitteenamme pitää taukoa aamuruuhkan ajan. Pääsimme kuitenkin ajamaan ilman mitään suurempia ruuhkia, ja kello oli jo 7, kun viimein huomasimme olevamme kummatkin aivan liian väsyneitä ajamaan enää metriäkään. Parkkeerasimme auton vähän ennen Neuchatel järveä, vain n. 100km ennen määränpäätä.

Kuumasti paistavan auringon herätettyä meidät pari tuntia myöhemmin, jatkoimme matkaa kohti Prévessinin kotiamme. Torkut olivat piristäneet sen verran, että jaksoimme purkaa muuttolaatikot asuntoomme ja laittaa puolet niiden sisällöstäkin paikoilleen. Olimme muuttaneet!

21.7. Collex-Bossy

Lähdimme aamusella pyöräilemään Sveitsin puolelle katsastamaan lähimpiä viinitilojamme (4km). Neljä viinitilaa oli listalla, mutta vain kahdessa pääsimme käymään; yksi oli kiinni, ja toista emme löytäneet lainkaan.

Domaine Girod Frères oli kiva, konstailematon viinitila, joka myi viinin lisäksi omenamehua (viini osoittautui jälkeenpäin varsin kelvolliseksi, täytyy hakea lisää ja kokeilla myös heidän omenamehuansa).

Domaine du Château de Collex herätti etukäteen odotuksia ulkoisella hienoudellaan, mutta osoittautui pieneksi pettymykseksi omistajan kääntäessä stereoihin poppia ja viinin maistuessa jotenkin oudolta.

22.7. Le Reculet 1718m

Olimme sopineet lähtevämme retkelle Juralle, ja kohteeksi olimme valinneet lähiseudun toiseksi korkeimman huipun, Le Reculet'n. Löysimme porukan kolmannen jäsenen, Terhin, useamman puhelinsoiton jälkeen Thoiryn kylästä. Hän oli iloisesti polkenut tapaamispaikaksemme sopimamme supermarketin ohitse. Suunta oli kuitenkin oikea, joten eikun jatkamaan ylämäkeen. Kylässä oli markkinat meneillään, jonka takia suunnistimme yhden kadun vikaan ja jouduimme hetken työntämään pyöriämme ylös pientä polkua.

4km tiukkaa ylämäkeä tuntui yllättävän pitkältä, usko meinasi loppua jo kilometrin jälkeen. Joko nousu loiveni loppua kohden tai polkemiseen tuli rutiini, mutta loppupätkä meni kuitenkin vilauksessa.

Pyörät lukkoon parkkipaikan (Le Reculet, 870m) opastetauluun ja jalkaa toisen eteen. Pyöriväkivinen metsäinen ura toimi jonkin matkaa oikopolkuna kauempaa kiemurtavalle ajouralle, joka sitten lähti vetämään ylöspäin. No, ajoura ja ajoura, ei sitä enää lopussa olisi siviiliautolla noussut. 1000m metrin korkeudessa ura haarottui, kumpaakin kautta pääsisi huipulle. Valitsimme oikeanpuoleisen maastoajoneuvokelpoisen uran.

Metsärajaa lähestyessämme näimme useamman lauman kauriita, joista yksi oli asettunut jyrkänteen reunalle tuijottelemaan Geneven laaksoon. Maisemat avautuivat ja näimme Lac Lémanin (Geneve-järvi) koko komeudessaan, hämmästelimme Yvoiren niemen (nimi selvisi jälkeenpäin) suuruutta ja näkyvyyttä aina Lausanneen saakka. Muihin eläimiin törmäsimme vähän ylempänä kun erkanimme uralta oikaistaksemme pientä polkua pitkin suoraan huipulle. Törmääminen oli melkein kirjaimellista, kun lehmälauma suuntasi poikittain kohti meitä - ja juomapaikkaansa. Meinasi tulla kaupunkilaisille kiire muutaman yksilön lähtiessä seuraamaan meitä hetkeksi.

Huipulla oli muutamia muitakin retkeilijäporukoita ihailemassa näkymää ja syömässä eväitä. Itsekin istuskelimme tovin ja katselimme lähinnä Juran ylänköä - eli käänsimme selkämme Genevelle. Ylänkö on melkoista metsää, Juran toisella puolella taas aukeaa kaupunkimainen Geneven laakso. Jotkut lennättivät isoa leijaa huipun nosteissa.

Söimme eväitä hieman alempana ja lähdimme sitten laskeutumaan toista reittiä pitkin takaisin Le Reculet'n parkkipaikalle. Tämä reitti oli ehdottomasti hienompi, ympärillemme avautui iso vihreä notkelma, jota ympäröi paikoin pystysuorat kalliorinteet. Valitettavasti kalkkikivi oli kuitenkin sen verran rapautuvaa, ettei se mitenkään soveltuisi kiipeilyyn. Tällä reitillä lehmälaumakaan ei päässyt yllättämään meitä, ja matka alaspäin sujui rivakasti.

Koukkasimme vielä katsastamassa Narderantin refugen ("autiotupa"). Ihan kelpo sadesuoja ja yöpymispaikkakin tarvittaessa, mutta juomavesi on syytä tuoda mukana (sadevettä on tarjolla muuhun).

Pyörille päästyämme jäimme vielä hetkeksi aikaa istumaan ja katsomaan maisemia - onneksi myös vettä ja keksejä oli jäljellä. Kadonneeksi luultu pyörän avainkin löytyi aivan fillarin vierestä. Onneksi, sillä muuten olisi tullut piiitkä kävelymatka. 4km tiukkaa alamäkeä oli kiva pyrähdys, jarrut joutuivat koville.

26.-31.7. Auton haku Suomesta

Lento Helsinkiin, Volvo (mittarissa 13km!) myyjältä autotalliin, käynti Klaukkalassa, Kimparilla, kaupoissa etsimässä petauspatjaa ja sisustustauluja, Munkkivuoren asunnolla siistimistä, iso illallinen lauantaina ja sunnuntai-iltana autolla satamaan. Satamassa tullin leima papereihin ja laivaan. Ei ollut Superfast lainkaan Finnlinesin veroinen, mutta kyllä se vuorokausi siinäkin meni - pääosin torkkuessa.

Rostockissa auto suoraan baanalle ja suunta etelään. Vähän ennen Frankfurtia ajoimme parkkipaikalle ja nukuimme muutaman tunnin autossa. Pirteänä - tai ainakin kahvin jälkeen heränneinä - jatkoimme jo tutuksi tullutta reittiä Baselin ja Bernin ohi Geneveen ja sieltä kotiin.

4.8. Ikea

Vitkuttelimme aivan liian kauan kotona ennen kuin saimme potkittua itsemme lähtemään ostoksille, tarvitsimme varastointilaatikoita ja -lokeroita. Ajoimme Versoix'n läpi ja jatkoimme pienempiä teitä kohti moottoritietä. Muistimme väärin Ikean sijainnin, sinne olikin Genevestä yllättävän monta liittymänväliä. Saavuimme perille vain vähän ennen sulkemisaikaa, joten hirvittävässä paniikissa yritimme etsiä kaikenlaista tarpeellista. Jotain saimmekin hankittua, jotain emme.

Ikean pohjoismaalaisen ravintolan ruokalista ja pohjoismaalainen kauppa ovat kuulema henkireikä joillekin täällä asuville, vaikka me tällä kertaa ohitimme ne mielellämme, saa nähdä kuinka käy kuukausien päästä...

Bensiini on Sveitsin puolella halpaa: 1.78 SFR vastaa nykykurssilla 1.06 euroa (+ vielä Ikea-alennus päälle), eli tankki täyteen paluumatkalle.

Jo menomatkalla olimme bonganneet kukkatarhan, joten paluumatkalla parkkeerasimme auton ostaaksemme kotiimme jotain väriä. Jaaha, tämä onkin itsepalvelupaikka: keräät pellolta haluamasi määrät kukkia ja maksat parkkipaikalla olevaan lippaaseen (1 frangia/kasvi, liljat 2 frangia). Eipä saa Suomestakaan monesta paikasta yhtä näyttäviä kukkia, vaikka nämä (paikallisten mukaan) olivatkin hieman kärsineet sateesta.

10.8. Viinin haku

Christian ja Katja ovat tulossa käymään keskiviikkona. Ajoimme toistamiseen Girod Frères tilalle ostamaan laatikollisen viiniä ja tankillisen omenamehua (siitä taisi nyt tulla talon viini ainakin toistaiseksi) sekä kiertelimme Bourdigny-Dessous kylässä huonolla menestyksellä.

10.8. Ilotulitus

WOOOOOHOUUUU!

Istuimme Mont Blancin sillalla ja tuijotimme lahdella käynnissä olevaa ilotulitusta, joka käytännössä päätti yli viikon kestäneen Geneve festivaalin. Muutamaa minuuttia yli 22 kaikki kaupungin valot sammuivat naps ja täsmälleen samalla hetkellä rävähti soimaan Vivaldin musiikki ja ensimmäiset (kymmenet) raketit pamahtivat taivaalle.

Koskaan aikaisemmin emme ole nähneet mitään vastaavaa! 45 minuuttia taukoamatonta värien ja muotojen räiskettä musiikin säestämänä, ja välillä toisin päin. Lahdelle oli ankkuroitu kymmenkunta isoa lauttaa pakattuna aivan täyteen räjähteitä ja rock-konserttien kokoinen äänentoistotorni. Ilotulitus aaltoili välillä järven tasolla, välillä korkealla taivaalla ja kaikkea siltä väliltä, pysty- ja vaakasuuntaan. Musiikkina säestä Vivaldin neljä vuodenaikaa (ainakin se piti olla teemana) ja paljon kevyempääkin musiikkia. Välillä oli pakko keskittyä hengittämään (oikeasti) kun äärimmilleen paisuva tulitus sai koko kropan jyrähtelemään.

Ilottelun loputtua kaupungin valot taas syttyivät ja porukka alkoi velloa kaupungilla, illan karnevaalit olivat vasta alkamassa. Kiertelimme ihmismassassa kuuntelemassa useampaa bändiä ja katusoittajia, ja ihmettelemässä valtavaa tivolimeininkiä, jonka tunnelmalle Linnanmäki armotta häviää.

19.8. Kiipeilemässä Chamonix'ssa

Kukka liidaamassa

Ensimmäinen tehtävä oli löytää uudet kiipeilykengät, vanhoja ei lähtötohinassa löytynyt enää mistään. Onneksi Chamonix'n kylässä se ei ole yhtään mikään ongelma, tai ainakaan jos tietää mitä haluaa tai tarvitsee.

Kengät ostettuamme liityimme parin kiipeilytutun seuraan Les Gaillands'in seinämälle. Alue on iso, suorastaan vaikuttavan kokoinen, ja täynnä porukkaa. Alueen reitit ovat helpohkoja, joten kiipeilijöitä oli vauvasta vaariin ja taso oli kirjavaa. Ensimmäisen reitin kiivettyämme huomasimme kuuĺuvamme aloittelijoiden kastiin, varsinkin kun paikalliseen kulttuuriin kuuluu liidata köysi ylös - eikä siis kiivetä yläköydellä, kuten Suomessa on tottunut. Alue on oivallinen paikka liidauksen opetteluun, koska sieltä löytyi useita helppoja reittejä. Kiivettävää jäi vielä paljon jäljelle, joten joku päivä menemme uudestaan. Paikka näyttää sopivan myös useamman köyden pituisen reitin kiipeämisen opetteluun.

26.8. Sieniretkellä

Opimme, että viikonloppuna ei kannata nukkua liian myöhään. Leipomosta on turha hakea croisantteja klo 10.30 su-aamuna...

Eilen huomasimme, että supermarketissa ja torilla oli tarjolla sesongin herkkuja: suppilovahveroita, kanttarelleja ja tatteja. Ajattelimme, että nyt voisi olla oikea aika tutustua lähimetsiin ja lähdimme alkuiltapäivästä suurin toivein Col de la Faucillen suuntaan (Jura) sienikassilla ja -veitsellä varustautuneina. Ensimmäisen kerran pysähdyimme n. 1300 metrin korkeudessa ja teimme pienen kierroksen metsässä. Saalis: 3 kpl männynleppärouskuja. Tuomio: olimme vielä liian alhaalla, liian paljon lehtipuita. Jatkoimme matkaa solaan asti ja jalkauduimme uudestaan. Ennen meitä paikalle oli jo ehtinyt useampi autokunta. Saalis: 1 kpl männynleppärouskuja. Tuomio: olimme liian ylhäällä tai muut olivat ehtineet apajille ennen meitä. Jatkoimme vielä matkaa Juran pohjoispuolelle ja laskeuduimme jonkin verran matkaa alaspäin. Metsä muuttui sekametsäksi ja hieman kosteammaksi. Saalis: puolikas kanttarelli. Tuomio: täällä ei vain ole sieniä... Jatkoimme vielä alaspäin ja huomasimme, että yhdessä kohtaa useampi auto oli parkkeerattu tien levennykselle keskelle ei-mitään. Ajattelimme, että tieto sieniapajasta on ainoa syy jättää auto kyseiseen paikkaan ja jalkauduimme uudestaan. Hämyisestä kuusikosta löytyi kuin löytyikin sieniä, mutta suurin osa oli koriin kelpaamattomia. Yksi suuri, ylikypsä herkkutattikin löytyi, joten kyllä ruokasieniäkin oli siellä ollut. Saalis: useampi männynleppärousku, pari kuusenleppärouskua + yksi keltahaarakkaan näköinen haarakas päätyi kassiin tarkempaa tunnistamista varten.

"Kana ja 40 valkosipulia"

Totesimme kotona, että haarakas oli hyvin todennäköisesti juuri keltahaarakas (eli hyvä ruokasieni), mutta pieni epäilys jäi (kavalahaarakas olisi aivan saman näköinen mutta kitkerän makuinen). Heitimme pois. Muutamat löytämämme leppärouskut päätyivät pannulle (ostamiemme) suppilovahveroiden kanssa. Kanan paistoimme uunissa valkosipulin ja vihannesten kanssa.

28.8. Ukkonen

Näkymä makuuhuoneesta

Päivä oli ollut yllättävän hiostava ja nihkeä, vaikka elohopea oli vaivoin noussut yli 25 asteen. Vielä illallakin olo tuntui nihkeältä ja raskaalta.

Niin siinä sitten kävi, että klo 2 yöllä oli herätettävä Kukka: "tämä on jo sen veroinen näky". Ukkonen raivosi ulkona oikein tosissaan, salamat löivät sarjassa jyrähdysten ehtimättä juurikaan vaimeta. Koko Ranskan yli ulottuva kapea rintama meni hurjaa vauhti yli aivan kohdaltamme.

Vasta kiihkeimmän vaiheen jo mentyä ohitse älysin hakea kameran. Ja vielä meni muutama tovi ihmetellessä kameraan sopivia asetuksia. Loppujen lopuksi muistikortille tallentui vain yksi onnistunut salama.