13.11. Retki Juralle
Ainakaan parkkipaikalle ei ollut ruuhkaa. Olimme ajaneet ylös La Dôlelle vievää kiemuraista tietä, jonka loppuosa oli näin aamuvarhaisella vielä hieman huurteessa. Aurinko oli noussut vasta ajomatkan aikana; arkiaamuna ei kovinkaan monen mieleen ollut lähteä retkeilemään vuorille. Tämä aamu oli kuitenkin sääennustuksen mukaan ainoa mahdollisuus yrittää vuorelle Marian vierailun aikana, vaikka se ei nyt hirveän lupaavalta näyttänytkään - tosin vielä lähdettäessä kaiken peittänyt tasainen pilvikerros oli hieman keventynyt ja auringon halo erottui välillä pilvien läpi.
Ensimmäinen päätös: lähteäkö nousemaan vasenta vai oikeaa kautta. Ilmakuvien perusteella oikealta puolelta näytti nousevan selkeämpiä polkuja, mikä kuitenkin näytti osoittautuvan harhaksi - emme osuneet ainakaan ihan suoraan oikealle polulle vaan jouduimme nousemaan metsäistä rinnettä. Jäätynyt ja kylmä maa ei tehnyt noususta yhtään helpompaa.
Kun viimein saavutimme oikean polun, ilmestyi näkyviin seinän tavoin lähestyvä tumma lumirintama. Hetkessä olimme lumisateen saartamia ja näkyvyys katosi. Ja tietenkin juuri silloin, kun olisi ollut mahdollisuus nähdä maisema harjanteen toisella puolella. Jatkoimme nousua vielä hetken kohti varsinaista huippua, mutta päätimme kääntyä pian takaisin; huipulta ei olisi kuitenkaan näkynyt yhtään enempää. Kellokin oli jo sen verran, että oli aika lähteä lentokentälle Helsingin aamukonetta ja Helenaa vastaan.
15.11. Niesen
Maria ja Helena olivat käyttäneet pari päivää kierrellen Geneven kaupunkia ja sen nähtävyyksiä. Valitettavasti marraskuu on tällä alueella kaikista heikoin turistikuukausi. Paikat ovat kiinni ja sää mitä sattuu, eikä joulumyynti ole vielä alkanut.
Viikonlopuksi olimme suunnitellet autoreissun Sveitsiin keskiosiin Alppien keskelle. Kuten tavallista, herätys oli kukonlaulun aikaan, jotta ehtisimme edes kohtuuaikaan perille. Kävimme matkalla maistelemassa ja ostamassa viiniä Geneven lähiseudulla ja toisessa päässä löysimme tuurilla parikin juustomyymälää.
Ensimmäisen valikoimiin kuului paitsi tehtaan omaa emmentalia myös laaja valikoima muitakin juustoja, kuten esimerkiksi maukasta valkosipuli-valkohomejuustoa. Toinen paikka ei ollut varsinainen myymälä, vaan maatila, joka myi omien alppiniityllä laiduntaneiden lehmiensä maidosta tehtyä juustoa. Juusto myös valmistettiin ylhäällä vuorilla, ja valmiit tahkot kuljetettiin tilan pieneen kellariin säilytettäväksi. Kellarin hyllyillä oli paitsi vaikuttavan kokoisia juustotahkoja myös paljon purkkeja ja purnukoita täynnä omatekoisia hilloja, pikkelsejä ja vihannessäilykkeitä.
Ylhäällä sijaitsee ravintola ja hotelli
"Alpenkäse" kyltistä huolimatta emme ihan heti uskoneet, että tilalta tosiaan myytiin juustoa vaan kiersimme ensin autolla koko tilan ja vasta sitten uskalsimme lähestyä talon vanhaa isäntää, joka oli jo jonkin aikaa seurannut huvittuneena turistien touhuja. Osoittautui, että hän puhui ainoastaan saksaa, joten hän haki ranskaa puhuvan vaimonsa, joka haki juustoista huolehtivan miniänsä, jota seurasi hänen tyttärensä, jonka perässä tuli talon kissa...mutta alkuhämmingistä selvittyämme pääsimme kuin pääsimme itse asiaan eli maistamaan ja sitten ostamaan talon juustoa. Mmm...sekä tämän vuoden heinäkuussa tehty että kaksi vuotta kypsytetty juusto olivat todella maukkaita. Tarvitseekohan edes mainita, että mukaamme lähti muutama kilo kumpaakin, ja suoraan tilatuottajan kellarista.
Näkymä Niesen huipulta koilliseen
Varsinainen päivän huippukohta oli kuitenkin "Sveitsin pyramidi" eli Niesen vuori lähellä Interlakenia. Huipulle pääsee helposti funikulaarilla, jonka huoltoportaiden väitetään olevan maailman pisimmät (vuosittaisessa juoksukilpailussa pääsevät urheiluhenkiset kokeilemaan kaikkien 11674 portaan askeltamista, ennätyksen kerrotaan olevan 52 min. ja rapiat).
Vuoren huipulla oli jo täysi talvi: tuuli puhalsi ja polut olivat lumessa. Vasta ylhäällä ymmärsi kuinka kuvaava pyramidi-nimitys oikeasti onkaan; aurinko langetti täysin virheettömän kolmiovarjon Thunerseen laineille ja sen ympäristöön.
16.11. Keijukaisluola
Muutama sata metriä kallion sisällä
Matka Kanderstegistä jatkui heti aamulla junamatkalla: auto junaan ja 15 minuutin päästä olimme kiitäneet vuorien läpi Valais'n laaksoon.
Ajomatkalle olimme valinneet pari mielenkiintoista nähtävyyttä laakson mutkasta, kummatkin meillekin aiemmin tuntemattomia ja kiinnostavia. Gorges du Trient on kapea kapea rotko joka virtaa Trientin laaksosta, Emossonin laskujoesta, vuorien halki Rhôneen heti Martignyn kaupungin jälkeen. Mutta vaikka olimme kuinka yrittäneet varmistaa, että kaikki valitut paikat olisivat auki, niin emmekös törmänneet rotkon suulla suljettuihin portteihin. Marraskuu on marraskuu, ei suositella turisteille.
Luolaston jälkeen joki virtaa sammalputouksena
Nielimme harmistuksemme ja jatkoimme muutaman kilometrin eteenpäin Saint-Mauricen pikkukaupunkiin. Laakson kapeimmassa kohdassa sijaitsee vanha puolustuslinnoitus ja sen takana eräs sisäänkäynti pitkään (luonnon- ja puolustus-)luolastoon vuorten uumeniin. Grottes aux Fées oli tänään auki, kauden viimeistä päivää tosin, mutta tämä oli jo etukäteen tiedossa.
Sitten vain suunta onkalon sisään, jonka varrella oli erinäisiä pisteitä tarinoineen ja faktoineen luolastosta. Normaali turistireitti kulkee puoli kilometriä kallion sisään, jonka päässä on melko upea vesiputous. Jo pelkkä luonnonmukaisen tunneli on melkoinen kokemus, erityisesti sen pituus, joka tarinalla höystettynä tekee reissusta elämyksen.
Seuraavalla kerralla täytynee varata opastettu reissu, jonka mukana pääsee vielä useamman kilometrin syvemmälle, linnoitusluolaston kaivetulle puolelle.
23.11. Lumiketjuharjoitus
Lumiketjut renkaaseen kiinnitä!
Loppuviikosta oli ylempänä satanut tasaisesti lunta, kitkarenkaat tuli vaihdatettua liukkaan sään pelossa. Päätimme lähteä ajelemaan Juralle ja katsomaan, miltä talvi näyttäisi tänä vuonna. Reissun viralliseksi syyksi valittiin lumiketjujen käytön harjoittelu. Olimme vuosi sitten kokeilleet niiden asennusta lämpimässä ja kuivassa autohallissa, ja päätyneet siihen, että harjoittelu oikeammassa ympäristössä voisi tehdä hyvää.
Nyt sentään käytön perusteet olivat tiedossa, eli enää ei tarvinnut turvautua käyttöohjeisiin. Silti ketjujen asentamiseen menee oma aikansa, eivätkä ne aina osu kohdalleen ensimmäisellä yrittämällä. Voi vain kuvitella mitä homma on tositilanteessa, kun ympärillä luultavasti riehuu lumimyrsky, on kylmää ja pimeää. Vedenpitävät vuoratut kumihanskat osoittautuivat erinomaiseksi ja jopa välttämättömäksi hankinnaksi, mitä pidemmät sen paremmat. Ilman niitä hanskat ja takin hihat olisivat välittömästi läpimärät ja jäässä.
27.-30.11. Praha
Joulumarkkinat keskustorilla
Saimme järjestettyä tälle viikolle yhdistetyn työ- ja lomamatkan: Kukalla oli alkuviikosta konferenssi Prahassa, torstaista eteenpäin otimme kummatkin lomaa, ja Andrei teki seuraa.
Prahan julkista liikennettä kehutaan yhdeksi Euroopan toimivimmista, eikä se ole juuri liikaa luvattu. Saastuttavat bussit on kokonaan poistettu keskustan alueelta, liikenne hoituu raitiovaunuilla ja kolmioksi rakennetulla kolmella metrolinjalla. Vuorovälit ovat tiheät, liput halpoja ja etenkin metro nopea, joten ei ihme, että myös paikallisista valtaosa käyttää julkisia. 24h lippu on matkailijoille huolettomin vaihtoehto.
Vakioreittimme metrolle kulki puiston läpi
Kaupunki on sekoitus vähän kaikkea (parasta) Eurooppaa: on kanaaleja, kapeita katuja, bulevardeja, vanhoja hienoja rakennuksia, kulttuuria sekä tietysti kirkkoja ja hyvää ruokaa. Tai ruoka ennemminkin erinomaista, sitä on riittävästi ja se on edullista. Ja ruoan kanssa tietenkin mielummin olutta kuin viiniä, vaikka paikallinen viinikin on ainakin kokeilemisen arvoista. Yhtenä iltana löytyi semmoinenkin erikoisuus kuin savuton panimoravintola.
Kieli muistuttaa läheisesti venäjää, sitä osaava poimii yllättävän paljon tuttuja sanoja. Englannilla pärjää aivan käsittämättömän hyvin, yhtään kertaa ei tullut ongelmia sen kanssa, mukaan lukien julkiset kulkuneuvot. Hieman erilaista kuin Genevessä tai Helsingin bussissa.
Vaikka talvi oli ottamassa parhaillaan otetta Euroopasta, niin täällä syksyn matkailukausi ei ole vielä ehtinyt hiipua kun joulumarkkinat jo alkavat. Myyntikojuja on mieletön määrä ja niitä kierrellessä on kiva pysähtyä syömään jotain pientä ja juomaan kuumaa viiniä.