1.12. Välineurheilua ja varusteintoilua

Uskomatonta, minkä määrän varusteita ihminen tarvitsee voidakseen lähteä laskettelemaan muuallekin, kuin hiihtokeskusten merkityille rinteille. Sukset, monot, piippari, sondi, lapio, karvat...ja kaikki kertaa kaksi. Onneksi on käytettyjen suksien markkinoita, ja suurin odotuksin ja pitkällä ostoslistalla varustautuneina suuntasimme auton kohti Chambérytä ja Annecyä.

Ensimmäinen paikka osoittautui pettymykseksi, mutta Annecyssä päästiin asiaan, sitä ennakoi jo kymmenien ihmisten jono varttia ennen paikan aukeamista. Myyjänä toimineen randohiihdon harrastajan kanssa käydyn pitkän keskustelun jälkeen löysimme molemmille hyvät sukset, tai ainakin melkein. Onneksi Andrei tarkasti omiensa pohjat, ja ostohalu lopahti siihen. Kukka puolestaan osti Enverskin hyväkuntoiset randosukset, ovat varmasti hyvät mutta sääli kyllä eivät ihan niin "läskit" kun toiveissa olisi ollut. Lisäksi Kukalle saatiin saaliiksi elämää nähneet mutta oikean kokoiset randomonot, joten osa varusteista alkaa olla kasassa. Kun nyt vielä tulisi kunnolla lunta ja pääsisi testaamaan uusia lelujaan, edes laskettelurinteessä!

6.12. Itsenäisyyspäivä

Itsenäisyyspäivää juhlistimme käväisemällä Suomen YK:n suurlähettilään vastaanotolla, monen muun Genevessä työskentelevän virkamiehen kanssa.

Kansainväliseen ilmapiiriin jo mukautuneina illalla nautimme intialaista ruokaa (Intian itsenäisyyspäivä 15. elokuuta).

8.12. Laskettelukauden avaus

Jo Le Châblessa näytti erinomaiselta, lunta näytti paikoin olevan jo nyt enemmän kuin koko viime vuonna yhteensä. Kiemurti kiemurti mäkeä ylös ja olimme pian etsimässä parkkipaikkaa ylhäällä Verbierin kylässä, jossa ihmisiä riitti. Ja ihmisiä riitti myös lippujonossa, jossa jonotellessa ja eri vaihtoehtoja kartoittaessa menikin iloisesti puoli tuntia peliaikaa. Mutta nytpä sitten on koko laakson kattavat liput eikä loppukaudesta enää tarvitse lippukassalla jonotella.

Rinteet olivat jokseenkin tuttuja jo tammikuulta, joten pääsimme heti itse asiaan. Tai vain huomaamaan kuinka ruosteessa laskettelutaito taaskin oli, lounastaukoon saakka haettiinkin vain tuntumaa suksiin ja lumeen.

Mutta keli oli mitä mahtavin! Aurinko paistoi ja lunta oli enemmän kuin vuosi sitten tammikuun puolivälissä. Rinteet, ne jotka oli ehditty avata, olivat aivan huippukunnossa ja rinteiden ulkopuolellakin oli ihan riittävästi puuteria, vaikka suurimmaksi osaksi jo tietenkin sotkettu. Pari lyhyehköä pätkää pääsimme kuitenkin laskemaan syvässä lähes koskemattomassa lumessa ja hyvältähän se tuntui.

Tästä se hiihtokausi alkaa.

9.12. Jura

Juran tiellä

Pitkän aamujahkailun jälkeen löysimme itsemme ajamasta kohti Juraa, nyt vaihteeksi toiseen suuntaan kuin viimeksi. Genevessä satoi vettä oikein kunnolla, joten ajatuksena oli testata uusia talvirenkaita ylempänä vuoristossa lumella.

Alkumatkasta pysähdyimme Divonnen markkinoilla mm. nauttimaan aamupalaksi Kebabit. Siitä matka jatkui yllättävän nopeasti loskaiseksi ja edelleen lumiseksi muuttuvaa tietä ylös Juralle, jossa tosiaan pyrytti lunta. La Trelassen korkeudella räntäsade oli jo sakeaa, ja huomasimme, että sveitsiläiset eivät ole ainakaan sokerista tehty: parkkipaikka oli täynnä autoja, pulkkamäessä oli kokonaisia perhekuntia ja murtomaahiihtäjiäkin riitti. Me pysyttelimme auto suojassa ja jatkoimme matkaa Juran toiselle puolelle.

Laaksossa pyry vain sakeni ja tien pinnalle kertyi lunta, tunnelma oli talvinen. Kyseisen laakso on ilmeisesti Juran murtomaahiihtoaluetta, ainakin latuverkosto vaikutti kattavalta ja se oli käytössä. Tien varrelta löytyi myös avoinna ollut urheilukauppa, joka mainosti myyvänsä myös käytettyjä varusteita. Käväisimme sisällä, josta myyjä ohjasi meidät autotallin puolelle, eihän nyt paraatipaikalla käytettyjä kamoja myydä... No, randosuksia sieltä ei löytynyt (tosin olemme jo uskoneet, että niitä on Juran puolelta turha etsiäkään) mutta kävelimme ulos kourassamme ihan hyvät murtomaasukset. Jouluna sitten pääsee testaamaan niitä.

Takaisin kotikylässä

Matka jatkui laaksoa alas kohti Bellegardea. Lumisade lakkasi ja maisema muuttui taas tutun syksyiseksi. Juuri ennen Bellegardea ihastelimme mahtavaa kalliorotkoa. Jossain siellä alhaalla virtasi joki, jonka vartta olimme kulkeneet ylempänä sen ollessa vielä pieni puro - nyt se oli muuttunut vuolaaksi virraksi. Saapuessamme takaisin kotikylään aurinko oli alkanut paistaa, ja kultasi uutta heinää kastavan pellon. Aikamoinen ero muutaman kilometrin päässä vallitseviin olosuhteisiin.

16.12. Megève

Olimme päättäneet kokeilla hankkimiamme GIA-kortteja ja suuntasimme tällä kertaa Ranskan puolen keskukseen. Netissä surffaillessa oli silmään pistänyt parikin kommenttia Megèven keskuksesta, jota kehuttiin vähäruuhkaisena ja jonka kehuttiin tarjoavan mahdollisuuksia laskemiseen myös rinteiden ulkopuolella.

Lippukassalla aiheutti pientä ihmetystä "alkukauden tarjous", joka alitti jopa alennetun GIA-hinnan. No, hyvä niin ja kabiinijonoon odottelemaan. Siinä sitten alueen karttaa tutkiessamme selvisi myös syy halpaan lippuunkin: vain murto-osa rinteistä ja hisseistä oli auki.

Ilmeisesti alueen parhaimmat paikat olivat vielä kiinni, koska tämän alueen rinteiden vierustat olivat jo armotta myllätty. Saimme nauttia hienommista rinteistä vain visuaalisesti.

Mutta päivä oli kaunis ja rinteet todella hienossa kunnossa. Kesti kuitenkin kauan ennen kuin suksiin sai tuntumaa ja vasta loppupäivästä alkoi nauttimaan myös jyrkemmistä paikoista. Sääli etteivät piipparit tulleet mukaan, alueella olisi ollut harjoittelurinne niiden käyttöön.

19.12.-1.1. Joulu Suomessa

Jerisjärven joulupöytä

Pitkästä aikaa oli mukava saapua takaisin Suomeen. Ja lämpimään: Helsingissä - ja etenkin Lapissa - oltiin reilusti plussan puolella verrattuna Geneven nollaan tai jopa pakkasasteisiin. Etelä-Suomessa tulisi olemaan musta joulu, mutta onneksi me karkasimme runsaslumisimpaan osaan Muonioon - lunta ruhtinaalliset 30cm.

Jännä kuinka kuukausien poissaolon jälkeen omaa kotikaupunkiakin katsoo täysin turistin silmin, silmiin sattuu yksityiskohtia joihin ei asuessaan ole kiinnittänyt edes huomiota. Eikä aina kovin positiivisessa mielessä, talot oli rakennettu muutamia väripilkkuja lukuunottamatta tummista sävyistä ja ne näyttivät märän pimeän aikaan hyvinkin ankeilta. Eikä asiaa ainakaan pelastanut niiden järjestelmällinen likaisuus - eikö Helsingissä pestä talojen julkisivuja kuin remonttien yhteydessä?

Olostunturilla

Joulupyhät kuluivat vauhdilla Lapin rauhassa, välillä ruokapöydässä välillä hiihtoladulla. Olipa kulunut pitkä aika kun viimeksi on päässyt tekemään jäälyhtyjä.

Ennen rakettien paukuttelua ehdimme vielä kiertää Helsingissä pari päivää hoitamassa tärkeitä asioita. Uuden vuoden päivänä sitten lähtikin jo lento kohti Geneveä ja arkea.