1.-20.10. Työmatkailua
Alkukuukausi kului työmatkailun merkeissä. Ensin Andrei vietti viikon Budapestissa ja heti perään Kukka pari viikkoa Mauritiuksella.
Tänä aikana Geneveen ehti saapua syksy, ilma kylmeni ja puut saivat ruskan värit.
17.-21.10. Vieraita Helsingistä 1&2
Kukan vielä ollessa matkalla saimme vieraiksemme Heidin ja Julian. Ensimmäisenä päivänä Andrei ehti kierrellä mukana Geneven keskustan pakolliset nähtävyydet, perjantai jäi sitten omaehtoiselle kaupunkikiertelylle.
Lauantaina söimme tavan mukaan oman kylän leipomosta haettuja tuoreita croisantteja, leipää ja muita herkkuja ennen kuin lähdimme autolla matkaan. Määränpäänä oli aluksi Saint Léonardin kylässä oleva erikoinen sisäjärvi. Tuntui tyhmältä väittää olevamme menossa veneajelulle, kun autolta lähdimme kapuamaan kohti mäennyppälettä. Vielä kassakopin jälkeenkään ei kukaan meistä tiennyt mitä tuleman piti, vaan paikka avautui vasta, kun pääsimme laskeutumaan rappusia pitkin Euroopan suurimmalle maanalaiselle järvelle (300m pitkä).
Julia Valais'n laakson päässä
Puolen tunnin viileän soutumatkan ja mielenkiintoisen historiapläjäyksen jälkeen jatkoimme automatkaa kohti Chamonix'n laaksoa, ylös, ylös, ylös mutkittelevaa vuoristotietä, ja sitten melkein yhtä paljon alas.
Tarkoitus oli ajaa legendaarisella hammasratasjunalla Mont Blancin isoimman jäätikön Mer de Glacen reunalle, mutta eikös juuri lokakuussa koko junarata ollut huollossa. Niinpä varasuunnitelma käyttöön ja suunta kohti telekabiineja. Ei onni potkinut sielläkään: olisimme päässeet viimeisellä vuorolla enää ylös, alas ei enää vuoroja sinä päivänä tullut. Ja laakson toisen puolen kabiinit olivat kokonaan kiinni. Ei auttanut kuin jäädä Chamonix'n kylään käyskentelemään ja shoppailemaan.
Paluumatkaa emme ajanet ihan täysin nopeinta moottoritiereittiä, vaan koukkasimme pienempää tietä Annemassen kautta. Juuri auringon laskettua Salèven taakse söimme myöhästyneet lounasleivät pienen kylän keskusaukiolla.
Fonduepöydässä
Kukka saapui lauantai-iltana ja Boris seuraavana aamuna. Sunnuntain ohjelmassa oli pitkään odotettu Via Ferrata Annecyn takana. Eipä mennyt sekään päivä ihan suunnitelmien mukaisesti; ohjeet reitin alkuun olivat auttamattoman epäselvät tai vanhentuneet. Vaikka jopa pari paikallista asukastakin tuli erittäin ystävällisesti auttamaan ohjeiden tulkinnassa, saimme lopputulokseksi vain pari tuntia reipasta ulkoilua purevassa viimassa ja mahtavissa maisemissa.
Pettyneinä epäonnestamme palasimme kotiin ja menimme illalla koko porukka syömään Fondueta Juran rinteen puolivälissä olevaan ravintolaan.
Maanantaina Julia ja Heidi lähtivätkin jo kotiin, Boris jäi vielä perjantaihin asti tutustumaan Geneveen ja sen ympäristöön. Sääli että me kummatkin olimme viikolla töissä, sen verran monesta mielenkiintoisesta paikasta saimme kuulla joka ilta ruokaillessamme yhdessä.
28.10. Fort L'Ecluse Via Ferrata
Pari päivää aikaisemmin oli Andrei viettänyt iltaa työkavereiden kanssa Fort L'Eclusen juurella olevassa kylässä ja samalla tutustunut hieman linnoitukseenkin. Kotona sen mielenkiintoista historiaa etsittäessä sattui löytymään maininta myös via Ferratasta, joka nousi alalinnoitukselta ylälinnoitukselle. Sunnuntaiksi ei ollut mitään tärkeää ohjelmaa, ja ulkona oli vielä mukavan lämmin ja leppoisa syysilma, joten kauan ei tarvinnut miettiä sen päivän tekemisiä. Tekstiviesti Jukalle ja saatiin vielä kolmaskin mukaan matkaan.
Maisema Rhonelle
Paikka oli tähän astisista ehdottomasi vilkkain, parkkipaikalla oli kaksi muutakin autokuntaa kiskomassa kiipeilyvaljaita päälleen. Vaikka rinteellä pientä ruuhkaa esiintyikin, niin jäipähän sitäkin enemmän aikaa ihastella maisemia. Ja ihailtavaa siinä paikassa riitti, mm. Rhone kiemurtelee ohitse jyrkkien rinteiden välissä. Tavanomaiseen tapaan ehdimme takaisin autolle vasta taivaan jo pimentyessä.
31.10.-5.11. Vieraita Helsingistä 3
Seuraavalla viikolla oli Ninan löytämien lentolippujen lunastusvuoro. Tällä kertaa ensimmäisestä päivästä tuli omaehtoinen kaupunkireissu, ja illalla rackleten ääressä opimme itsekin jotain uutta Genevestä.
Olimme kummatkin ottaneet perjantain vapaaksi, aamulla (kelpo yöunen ja croissanttien jälkeen) suuntasimme auton jälleen kerran Valais'n laaksoon ja Saint Léonardoon. Se mikä pari viikkoa sitten onnistui ei nyt toiminut, ja sitten jotkut asiat taas toisin päin: järvi oli suljettu talvikaudeksi vain kaksi päivää aikaisemmin. Nautimme (kirjaimellisesti) lohdutukseksi lounaan kylän ravintolan terassilla, aurinko lämmitti vielä kuin keväällä ikään.
Naxin via Ferrata
Päivän toinen aktiviteetti oli via-Ferrata, sveitsiläinen versio olikin tällä kertaa esimerkillisen hyvin opastettu. Reitin pituus ja vaativuus tosin "hieman" yllättivät, mutta vuoren huipun viimein lähestyessä Ninakin oli jo oppinut kiipeämään sujuvasti ja luottamaan paikoin hurjiinkin paikkoihin nouseville rautatikkaisiin. Tai hurjia ainakin suomalaiseen tasaiseen maastoon tottuneen makuun, paikalliset laskivat reitin sopivaksi nuoremmillekin.
Yöksi olimme varanneet hotellin lähiseudun kylästä. Yllätykseksemme auton navigaattori löysi nopeimmaksi ja lyhimmäksi reitiksi koko ajan ylhäällä kiertelevän vuoristotien, eikä meidän tarvinnutkaan palata alas laaksoon ja lähteä sieltä taas takaisin ylös. Kuskin tehtävänä tosin oli seurata tiukasti tietä eikä katsella maisemia.
Vercorin osoittautui todella kivaksi perisveitsiläiseksi vuoristokyläksi, jossa vanhimmat rakennukset olivat 1700 luvulta. Hotellin ravintola oli aivan mahtavaa tasoa, mutta samalla ihanan leppoisa ja kodikas paikka. Riistaviikkojen listalta söimme fasaania, kaurismuhennosta ja Choucroutea, lisänä paikallista ja erinomaista Houmagne Rouge viiniä. Aterian jälkeen kävimme vielä kylällä kävelyllä, ja tutustuimme sen vanhaan puutalokeskustaan.
Mer de Glace
Seuraavana aamulla kaartelimme tiukkaa mutkamäkeä takaisin laaksoon (kuinka tie voi ensin lähteä ensin 180 astetta väärään suuntaan, vielä aivan väärään laaksoon?). Illalla juomamme viinin valmistaja ei ollutkaan tilallaan, tähän vuodenaikaan olivat kaikki muutkin alueen viinitilat ilmeisesti jo kiinni. Onnenpotkun kautta osuimme sitten kuitenkin yhdelle avoinna olevalle tilalle ja maisteltuamme muutamia viinejä ostimme muutaman laatikollisen tuliaisia.
Päivän tavoite oli kokeilla uudestaan onneamme Chamonix'ssa. Tällä kertaa pääsimme junakyydillä ylös jäätikön reunamille, ja hetken siellä ihmeteltyämme palaamaan samaa tärinärataa alas. Kokemus sinänsä, vaikka olikin täysin turistireissu.
Borikselta olimme kuulleet kivasta tiestä nimeltä Route de Grandes Alpes, joka kulki vuoriston yli Thonon-les-Bains:n pikkukaupunkiin. Jälleen mutkittelimme aika käsittämättömiä vuoristoteitä ohi legendaaristen hiihtokeskusten ja muiden paikkojen. Valitettavasti - vai onneksi - loppumatka meni pimeässä emmekä enää nähneet ympäröiviä maisemia kuin osittain.
Evianin kylässä nautimme iltapalaksi kreppejä jo tutuksi tulleessa ravintolassa.