13.11. Ensilumi
Vihdoinkin lunta! Juralle oli satanut ensilumi ja se loistaa nyt häikäisevän kirkkaana, vähän kuin kiusaksi, joka aamu töihin mentäessä.
Vain pari päivää aikaisemmin oli duuniporukalla visioitu räväkkää vaellusta Juran huippua pitkin, matkaa tulisi yli 30km yli 1500m korkeudessa. Lumi "pilasi" nyt idean, sen toteutus saa nyt jäädä ensi kesään.
Alempana on kuitenkin edelleen mukavan syksyistä, vaikka vähitellen alkaa lehdet häviämään puista. Aurinkoisena arkiaamuna on töihin pyöräillessä mukava pysähtyä hetkeksi pelkästään nauttimaan jatkuvasti muuttuvasta maisemasta.
17.11. Unikeko
"Ei vielä ole aamu..."
Keskimäärin marraskuu oli kuitenkin synkkä ja sateinen, kuva kertoo tunnelmasta kaiken olennaisen. Lunta ja laskettelukauden alkua odotellessamme me mukamaste aktiiviset ihmiset keskityimme lähinnä syömiseen ja nukkumiseen, eli energian keräämiseen tulevaa hiihtokautta varten. Aamupalan valikoima on ollut lähinnä ranskalainen (kroisantteja, rusinakierteitä ja vahvaa kahvia), päivällisiin puolestaan noukimme ideoita Sveitsin puolelta: juustoa, perunaa, kuivalihaa ja hyviä makkaroita eri muodossa. Namia ja tuhtia.
Marraskuu oli myös ruoka- ja viinimessujen aikaa. Messujen idea on hieno, paikalla on sekä tuottajia että isoja viiniagentuureja, ja kaikilla on tarjottavanaan omia/edustamiaan tuotteita. Messualueella pystyi hyppimään helposti Geneven alueen viineistä Bourgognen kautta Bordeaux'hon (Geneven messuilla) ja Gexissä puolestaan Ainin ja Juran kautta muualle maahan. Lisäksi tarjolla oli herkkuja ankanmaksasta kestomakkaroiden kautta juustoihin ja ilmakuivattuun kinkkuun - kaikkia sekä maistiaiseksi että kotiin ostettavaksi ja aina ystävällisen ja innostuneen myyntipuheen kera. Täytyy myöntää, että ihan tyhjin käsin emme messuilta poistuneet...
18.11. Syömingit
Päivän juustoannos
Mitä kauemmin täällä on nyt asunut sen enemmän on oppinut pitämään alueen juustosta, sen kaikissa eri muodoissa. Ja sveitsiläisittäin juuston kanssa sopii usein peruna, jota tulee ajoittain syötyä yllättäviäkin määriä - rakletteen on tällä tarjolla aivan oma perunalajikekin. Raklettepannulle on siis ollut käyttöä!
Fonduepata (kiitos Helenalle lahjasta!) on ollut sekin monta kertaa käytössä. Juustopadan raaka-aineiden kanssa tosin saa olla varovainen, täältäkin löytyy siitä niin hyviä kuin huonojakin versiota. Paras tähän asti löydetyistä sekoitetaan kuumaan viiniin ja muutenkin valmistetaan pitkälle itse.
Teepurkki
Kun nyt keittiövälineistä tuli puhetta, niin mainittakoon vielä yksi. Saimme taannoin joululahjaksi yhden säilykepurkin, joka sisälsi venäläisiä - tai taisivat olla vieläpä neuvostoliittolaisia - klassikkokarkkeja. Ne olivat vielä täysin syötäviä (taas kerran osoitus sokerin säilytyskyvystä), mutta imaisivat muutamassa päivässä itseensä kosteutta ja liimautuivat yhdeksi sokerimöhkäleeksi.
Itse purkille keksittiin kuitenkin uusiokäyttö: siitä tuli meille erikoinen, hieno ja toimiva teepurkki. Sellaisena se onkin jo palvellut pidemmän aikaa ja tulee varmasti palvelemaan vielä pitkään jatkossakin (kiitos Olga).
25.11. Saint Cergue
Luistelutyyliä Ranskassa
Ensimmäinen yllätys oli jo Col de la Faucillessa: lunta oli jo sen verran, että murtomaahiihtokausi oli täydessä käynnissä. Kesällä olimme ihmetelleet laajoja parkkialueita keskellä ei-mitään, mutta nyt ne olivat jo lähes täynnä autoja ja ihmisiä voitelemassa suksiaan. Näin suomalaisena ei voinut olla ihmettelemättä paikallista tapaa lähteä hiihtämään kassan kautta, mutta täällä näköjään latuverkostoa pitää yllä yrittäjä eikä kunta, joten maksullisuuden ymmärtää.
Huomasimme, että Juran "meidän" päädyn pohjoisrinteet on kyllä täysin valjastettu laskettelukäyttöön; aina muutaman kilometrin välein näimme hissien ala-asemia, uinuvia rinnehotelleja ja suljettuja kahvioita - kuukausi vielä, ja niissä käy varmaan täysi kuhina. Yllättävää kyllä aika monessa paikassa oli kuitenkin suksikauppa/-vuokraamo auki, ja piipahdimme niissä etsimässä randosuksia yms. varusteita tulevaa kautta varten. Valitettavasti emme kuitenkaan löytäneet mitään.
Nyon - la Cure, korkeuseroa 822m
Andrein isä oli ajanut saman reitin muutama viikko aiemmin ja hän oli kertonut pienestä Juran yli kulkevasta kapearaiteisesta junaradasta. Löysimme saman radan, ja todistettavasti sitä pitkin myös kulkee paikallisjuna. Katsoimme jälkeenpäin SBB:n sivuilta, että rata menee Nyoniin asti ja junia kulkee sunnuntaisinkin tunnin välein. Sattumalta huomasimme myös, että noin puolen tunnin mukavan kävelymatkan päässä yhdeltä asemalta löytyy erinomainen fonduehen erikoistunut ravintola, joka on todella retken arvoinen, joten todennäköisesti jonain päivänä pääsemme myös tämän junan kyytiin.