5.10. Viinipullojen etikettien irroitus

Unohtakaa kaikki neuvot pullojen liottamisesesta tai höyryttämisestä. Se toimi ehkä joskus aikoinaan, mutta nykypäivänä käytetty liima ei veteen hevin liukene. Tai jos kuumalla vedellä liiman saakin vähän pehmenemään, niin vähänkin paperisempi etiketti on jo siinä vaiheessa palautunut alkuperäiseksi selluloosaksi.

Kuuma ilma sitä vastoin on erinomaiseksi todettu menetelmä etikettien irroittamiseen. Alkuperäinen neuvo oli käyttää hiustenkuivaajaa, mutta esim. leivänpaahdin toimii myös mainiosti, kunhan ei tietenkään peitä kokonaan paahtimen aukkoja. Minuutti kaksi lämmitystä, avitetaan etiketin kulmaa hieman irti terävällä veitsellä ja sen jälkeen vedetään se hitaasti irti pullosta. Sen kannattaa saman tien vaikka liimata lopulliseen paikkaan, ylimääräistä liimaakaaan ei välttämättä tarvita, koska etiketin lämpimässä tahmaatuva liima tarraa erinomaisesti paperiin.

Päivitys 19.12.: joissakin harvoissa tapauksissa on kohdalle sattunut etiketti, joka ei lämmittämällä irtoa. Lähinnä kyse on ollut mehupulloista sekä kuohareista. Jos pelkkä lämmittäminen tuntuu vain kuivattavat paperia, niin sen jälkeen kannattaa kokeilla perinteistä liotusta. Ja viimeisenä vaihtoehtona on näiden yhdistäminen: vuoroin liotusta, vuoroin lämmitystä.

8.10. Arki

CERN restaurant 2

Pyöräily on mitä hienoin työmatkaliikunnan muoto. Siinä saa niin liikuntaa kuin raitista ulkoilmaa aivan kuin väkisin. Sitä paitsi se on lähes yhtä nopea, paikoin nopeampikin, kuin ruuhkassa seisominen. Ranskassa ja Sveitsissä pyöräilijöitä, kuten kävelijöitäkin, kohdellaan liikenteessä suurella kohteliaisuudella, niillä on seuraavaksi korkein epävirallinen etuajo-oikeus heti julkisen liikenteen jälkeen. Pyörällä (myös moottoroiduilla) saa ajaa liikennevaloissa seisovan autojonon eteen ilman tuimia katseita ja ohitettaessa autot jättävät pyöriin reilusti väliä, tai vaikka pysähtyvät jos eivät mahdu turvallisesti ohi.

Vanha lauhdutinlaitos CERN:ssä

Sveitsin puolella polkupyörät ovat liikenteessä myös lain mukaan aitoja kulkuneuvoja ja niillä pitää olla liikennevakuutus. Täällä jokaiseen polkupyörään tulee siis vuosittain ostaa erillinen vakuutus, jonka näkyvin osa on pyörään liimattava tarra. Aluksi se tuntui kovin huvittavalta ajatukselta, mutta tarkemmin ajatellen, niinhän se pitääkin olla: ne jotka esim. käyttävät pyöräteitä, niin myös maksavat siitä - edes nimellisen summan. Tarran vastakappaleeseen kirjoitetaan pyörän sarjanumero, jolla esim. pyörän hävitessä voi osoittaa omistussuhteensa - täällä kun pyörävarkaudet ovat ikävän yleisiä ja pyörälukot myös sen mukaiset.

Lämpimällä, aurinkoisella kelillä pyöräilyhän on toki helppoa. Mutta ei se huonommassakaan säässä tarvitse ikävää olla, kunhan vain panostaa hieman myös pyöräilyvarusteisiin. Kovalla sateellakin pyöräily on ihan mukavaa, jopa hauskaa, kun kuoriasu ja kengät suojaavat pyöräilysäärystimet pitävän veden ulkopuolella. Kylmemmällä säällä pistetään vain enemmän vaatetta alle, kerrospukeutuminen on kaiken A ja O. Erityisesti sateisten, mielellään vaikka jokaisen, päivän jälkeen pyörä pitäisi jaksaa kuitenkin huoltaa: ketjujen ja rataspakan putsaamiseen ei kulu kuin 5-10 min, jonka melkein voittaa jo seuraavana päivänä ajassa - tai ainakin säästyy mieliharmilta - pyörän toimiessa ongelmitta.

11.-12.10. Ruskaviikonloppu

Funikulaari (vaijerikäyttöinen rautatie)

Kiskot nousevat 87% (41°) kulmassa rinnettä ylöspäin, joita pitkin vaunu liikkuu 2,5m/s nopeudella vaijerin kiskomana. Olemme matkalla Trientin laaksosta kohti d'Emossonin tekojärveä, joka oli rakennettu aivan Ranskan rajalle turvaamaan Sveitsin rautateiden sähkön saannin. Funikulaari eroaa normaalista köysiradasta sillä, että se tekee rautateiden tapaan mutkia sekä korkeus- että leveyssuunnassa - ja jotenkin myös sitä vetävä vaijerikin saadaan pysymään kiskojen suuntaisesti. Puolivälissä yksiraiteinen rata haarautuu kahdeksi, koska ohitamme ylhäältä tulevan vaunun - vaijeri on ylhäällä lenkillä ja kummassakin päässä on oma vaununsa.

Lähes 700m nousun, ja muutaman väliaseman (tämä on todellakin pystyyn nostettu rautatie) jälkeen olemme yläasemalla, jossa on vuorossa junan vaihto. Nyt matka jatkuu vaakasuorassa kapearaiteisella (60cm!) junalla. Vaikka se näyttää aivan leikkijunalta, niin rautatie on viimeisen päälle oikea: vaihteita, opastimia, liikennevaloja, tavarankuljetusvaunuja, ja tietenkin veturin pilli. Raiteet kiemurtelevat pitkin hurjaa vuoren seinämää, välillä ajetaan tunnelien läpi, välillä hidastetaan vaihteiden kohdalla.

Kapearaiteinen vuoren rinteellä

Ja vielä kerran vaihdamme kulkuneuvoa, tällä kertaa lyhyempään ja modernimpaan funikulaariin, joka nostaa meidät patoaltaan editse järven korkeudelle (1930m). Emme jää pitkäksi aikaa ihailemaan maisemia (niitä on luvassa lisää), vaan lähdemme kohti lyhyttä kävelyretkeä. Kurvaamme parkkipaikalla kohti vuorta ja sisään tunneliin. Vuoren läpi kaivettu tie on 700m mittainen ja kuumallakin päivällä viileä.

Retkeilyä Alppimaisemissa

Kukan vanhemmat olivat eilen saapuneet lyhyelle viikonloppuvierailulle. Illalla ehdimme käydä syömässä Auberge des Chasseurs ravintolassa Juran kupeessa olevassa Echenevex'n kylässä. Olimme jo aiemmin Kukan kanssa käyneet testaamassa tämän paikan, eikä se tälläkään kertaa tuottanut pettymystä, palvelu oli jopa parempaa (melko hintava kylläkin). Tänään lähdettiin sulattelemaan ruokaa - torikierroksen jälkeen - kävelyretkelle vuoristoon.

Huomenna lähdemme käyskentelemään Juran rinteille. Sveitsin puolella on näyttävä huippu La Dole ja vähän siitä alaspäin mahtavan näköalan ja juustoruokaa tarjoava refuge tyyppinen ravintola La Barillette. Mutta ennen sitä kokkaamme vielä kotona Bressen kanaa.

Ranskan alkuperä- ja laadunvalvontavirasto tarjoaa hienoa palvelua, josta löytyy yksityiskohtaisia tietoja kaikista ranskalaisista valvotuista tuotteista. Ei pelkästään viinejä ja juustoja, vaan eläimiä ja hedelmiä myöten. Sieltä voi käydä katsomassa Bressen kanan määritelmänkin.

16.10. Kuntavaalit

Kävimme äänestämässä täkäläisessä Suomen edustustossa. Genevessä ei ole varsinaista suurlähetystöä, mutta äänestys oli järjestetty Suomen YK:n edustustossa. Se sijaitsee vain korttelin päässä Kansojen Aukiolta ja YK:n Geneven päämajalta.

Sisälle ei kuitenkaan ihan noin vain kävelty. Jo heti rakennuksen ulko-ovella oli vartija, joka halusi nähdä jokaisen tulijan henkilöllisyystodistuksen - kulkulupaa ei sentään tarvinnut hakea vahtimestarilta. Hissillä oikeaan kerrokseen ja ovikelloa painamaan. Asian esitettyämme pääsimme kaksoisovien läpi, ulko-ovi piti sulkea ennen kuin sisempi suostui aukeamaan. Hyvä kun mahduimme isommalla työporukalla kerralla tuulikaappiin.

Itse äänestys sitten noudatti ihan tuttua ennakkoäänestyskaavaa. Itse sai sulkea äänestyskuoren ja pudottaa lopullisen postikuoren pahvilaatikosta tehtyyn uurnaan. Saimmepa vielä karkitkin vaivanpalkaksi. Kukka kävi äänestämässä varttia myöhemmin, ja sai myös luvan napata karkin "jos siellä vielä on muutama jäljellä".

Automme tuulilasi alkaa runsaan vuoden täällä oleskelun jälkeen muistuttamaan vähitellen joulukuusta. Olemme hankkineet pakollisten lupien lisäksi joitakin käytäntöä helpottavia optioita, ja lähes jokaisen niistä pitää tietenkin olla näkyvissä tuulilasissa. Suomen poliisi tai katsastaja ei varmaankaan tykkäisi siitä, että kuljettajan näkökenttää rajoitetaan erinäisellä määrällä lappuja, mutta täällä ne kuuluvat asiaan. Vielä olisi tosin yksi ikkunanurkka vapaana, siihen voisi vielä liimata vaikkapa parkkikiekon.

17.-18.10. Dents du Midi

Tête de Chalin aamuauringon valossa

Herätyskello soi kello 6:00. Ryömin ulos makuupussista ja astun teltasta pilkkopimeään. Otsalampun valossa puramme nopeasti teltat syömme pulla-hillo aamiaisen. Kello 7:30 ovat kaikki saaneet kantamukset viimeisteltyä ja olemme valmiita lähtemään liikkelle, aamun ensisäteet valaisevat jo korkeimpia huippuja ympärillämme, otsalampun voi pakata jo reppuun.

Ollaan Tour des Dents du Midi reitin lähtöpisteessä, tarkoituksena on kiertää kahden seuraavan päivän aikana yksi lähialueen hienoista Alppihuipuista (3257m). Edessä on matkaa 42,5km ja 3000 nousumetriä, seurana työkaverit ja joitain heidän tuttuja.

Tähän vuodenaikaan ero vuorien pohjois- ja etelärinteillä on huomattava: pohjoisen kylmät ja auringottomat jyrkänteet ovat jo saaneet lumipeitteen, kun etelärinteet vielä imevät itseensä reilusti auringon valoa ja lämpöä. Alemmilla korkeuksilla on kuitenkin vielä osittain ruska; lehtikuuset ovat iloisen keltaisia ja maassa rapisevat keltaruskeat lehtipuidet lehdet.

Lounastauko

Auringon säteilyllä on myös valtava merkitys lämpötilaan. Aamulla vähänkin ylempänä on maa aamuisin jäässä, mutta heti auringon paistaessa se sulaa nopeasti. Ei routaisessa maassa mitään vikaa ole, etenkin jos vaihtoehto on mutainen polku. Purojen kohdalla jäiset kivet eivät tosin ole kovin mukavia ylitettäviä.

Ranskalainen menu jaksaa yllättää: lounaaksi (vaelluksella!) oli porkkanoita, tuoretta leipää, parisenttisiä viipaleita juustoja (paria erilaista), banaaneja ja pähkinöitä. Ja kun ensimmäisen päivän päätteeksi saavuimme määränpäähän tuvalle, niin päivälliseksi oli fondueta - valkoviini oli kannettu toki mukana. Päivän saldo: 27km vaakaan ja 2400m pystyyn.

Alppimaja oli erittäin hyvin varustettu: aurinkopaneeleilla saatiin sähköä jopa sähkövalaistukselle, juokseva vesi, kamina, ruuanteko- ja ruokailuvälineet, patjat, huovat, tyynyt, jne. Sesongin aikana tupavahdilla on käytössä jopa sateliitti-tv.

Aamiaisen (pullaa, hilloa ja mysliä) jälkeen pääsimme heti verryttämään hieman jämähtäneitä lihaksia: 500m (korkeuseroa) ylämäkeä koko reitin korkeimmalle pisteelle. Saman verran alas ja 300m ylös. Välissä nautimme lounasta (sama kuin eilen) ja maisemista.

Sitten olikin "enää" jäljellä 800m laskua ja melko tasainen (muutama sata metriä sinne tai tänne) loppumatka autoille. Kohdalle osunutta Mexin kylää kannattaa käydä vilkaisemassa, jos sattuu ajelemaan ohi. Se on todella idyllinen pikku kylä vanhoine rakennuksineen ja kapeine kujineen.

31.10. Syyssää

Jura naapuritalojen takana

Koko viikon on satanut, ja ollut viileää ja ajoittain tuulista. Täkäläinen sääennuste oli alkuviikosta ikävää luettavaa, kun kymmeneksi päiväksi povattiin jatkuvaa rankkaa vesisadetta. Onneksi pitkän ajan ennusteet eivät kuitenkaan usein ole kovin tarkkoja.

Kun nyt ruvettiin säästä puhumaan... Sääpalveluista tarkimmiksi ja ennusteiltaan luotettavimmiksi ovat osoittautuneet lentoliikentelle (lentokentille) tarkoitetut Metar ja TAF-palvelut. Vaikka nämä ovat alunperin melkoisen kryptisen näköisiä tekstirivejä, niin web-palvelu osaa kääntää ne ihmisen ymmärtämiksi lauseiksi - tosin joskus hieman tönkkökielellä. Täytyy kuitenkin muistaa, että näiden ensisijainen tarkoitus on lentoliikenteen palveleminen, joten kaikkia kadunkulkijoita kiinnostavia sääilmiöitä ei välttämättä mainita, tärkeimmät kuitenkin.

Sään huononemisen - tai syksyistymisen - kanssa myös lämpötila on pudonnut kylmiin lukemiin. Yhdistettynä sateeseen se tiesi lumisateita korkeammalla: Jura sai toiseen kertaan kunnon lumikerroksen, ja Zermatiin ennustettiin tälle viikolle lähes 170cm uutta lunta. Alempanakin päivälämpötilat ovat pysyneet alle kymmenessä asteessa, asunnossamme piti kääntää jo lämmityskin päälle.

Lämpöpatterin ohjausepälogiikkaa

Täkäläisten (laitteiden) logiikka jaksaa aina vain hämmästyttää, eikä yleensä kovin positiivisella tavalla. Meidän asunnossamme on jokaisessa huoneessa oma lämpöpatteri, ja sähkökaapin yhteydessä niitä ohjaava elektroniikka. Kaikissa näissä käytetään päivä- ja yö-merkintöjä. Ohjastaulussa jour- ja nuit-zonet eivät kuitenkaan tarkoita mitään kellonaikoja, vaan yksinkertaisesti talon eri huoneita: nuit tarkoittaa makuuhuonetta ja jour-zone kattaa olohuoneen ja keittiön. Näille kummallekin voidaan valita erikseen milloin niissä pidetään Conf-lämpötilaa (normaali) ja koska Eco-lämpötilaa (alennettu peruslämpö).

Pattereissa kuvat taas tarkoittavat - johdonmukaista sinänsä - eivät mitään kellonaikoja, vaan lämmitystehoja: aurinko tarkoittaa Conf-tehoa ja kuun kuva Eco-tehoa. Kellon kuvakkeella patterin kontrolli alistetaan ohjauspaneelille (jossa siis voidaan erikseen ajastaa Conf- ja Eco-tehot nuit- ja jour-zoneille). Stop-asento sentään toimii niin kuin sen voin olettaakin toimivan. Lisäksi kun vielä tiedetään asunnossa käytettävän erillistä yösähköä (lämminvesivaraaja lämpiää normaalista yösähköllä, toki sitäkin voi ohjata omalla 0-auto-1 kytkimellä), niin ei ole mikään kumma, jos tavallinen ihminen menee joskus sekaisin yöstä ja päivästä.