8.12. Randokauden avaus

Brusonin katolla

Eilisen sunnuntain päätimme levätä, vaikka osa porukasta olikin lähtenyt aamuvarhaisella laskemaan Megeveen. Lumitilanne (kun sitä on liikaa) ja Megeven rinnetilanne ei oikein houkutellut, joten päätimmekin lähteä rinteeseen vasta tänään maanantaina - YK:lla tämä oli vapaapäivä ja Andrei otti tähän yhden lomapäivän.

Jo pidemmän aikaa on saanut lukea, että Brusonin notkossa ei ainakaan olisi lumesta puutetta. Rinteet ovat kuitenkin edelleen kiinni, joten alue kuulosti erinomaiselta randoreissun kohteelta.

Autolla pääsi vielä ajamaan yläkylään saakka, joskin serpenttiinitie oli hieman liukas ja reissun jälkeen auto täysin suolan kuorruttama. Emme olleet läheskään ainoat, jotka olivat saaneet saman idean aurinkoisena alkukauden päivänä - hyvä kun autolle löytyi tyhjä parkkiruutu.

Rinteiden pohjat oli jo saatu niin hyvään kuntoon, että ei mene varmasti kauaakaan, ennen kuin tämä paikka avataan virallisesti. Lumikissat tekevät kovasti töitä viimeistellessään rinteitä. Nousulatu käytti osittain hyväkseen hyviä rinnepohjia, mutta ehdottomasti mahtavin osa reitistä kierteli tuuhean lumenpeittämän metsän siimeksessä. Emme olleet aikaisemmin havainneetkaan, että tällä puolella on näinkin mahtavia alueita.

Hienoissa maisemissa ilman suurempaa kiirettä matka taittui oikein mukavasti, jopa helposti kauden ensimmäiseksi reissuksi. Päästyämme hissien yläasemalle emme halunneet vielä lopettaa, vaan jatkoimme nousua vielä läheiselle huipulle nimeltä Six Blanc. Tai ihan huipulle emme kavunneet, koska viimeinen rutistus olisi vaatinut ikävän näköisen lumiharjanteen sivuuttamisen ilman, että olisimme saavuttaneet oikeastaan mitään lisää.

Söimme ylhäällä eväitä ja nautimme maisemista Saint Bernardin solaan ennen suksien vääntämistä laskuasentoon. Kausi alkoi tänä vuonna varsin pehmeällä tavalla, pehmeän, höytyväisen lumen päällä on mahtavaa surffata. Mutta aina se Brusonin metsä onnistuu yllättämään ja eksyttämään; jouduimme taaskin varsin merkillisiin paikkoihin pyrkiessämme takaisin rinteelle ja kohti autoa.

12.12. Sveitsi ja Schengen

Svetisistä tuli nyt viimeinkin 25. Schengen-alueen jäsenvaltio, kun se tänään avasi rajansa vapaalle liikkumiselle EU-maiden keskellä. Varsinainen päätös oli tehty jo kaksi vuotta aiemmin, mutta näin kauan meni, ennen kuin byrokratian (ja tietotekniikan) hitaat rattaat saatiin pyörimään oikein.

Ja sitten muodikas vastuuvapauslauseke: muutos koskee ainoastaan henkilöiden liikkumista, tulliraja säilyy edelleen muuttumattomana. Käytännössä muutos helpottaakin vain Schengen-viisumin kanssa liikkuvia, EU:n kansalaisille ero ei juurikaan tunnu. Lentoliikenteen osalta tilanne muuttuu vasta myöhemmin keväällä kesäaikatauluihin siirryttäessä, jolloin lentokentiltä poistunee passintarkastus, ajansäästö muutaman minuutin luokkaa.

Mutta vaikka muutokset ovat pieniä, niin tärkeintä on niiden suunta: tervetuloa Europpaan Sveitsi!

13.12. Pikkujoulurinteily

Villars - Les Diablerets laskettelualue oli meille kaikille ennestään tuntematon, alku menikin lähinnä rinteisiin tutustuen ja ilmansuuntia hahmotellen. Hetken mielijohteesta puoli-ilmaisista hissilipuista Pietuverkostoon lähtetty ajatus oli houkutellut mukaan kaksi autollista suomalaisia ja puolisuomalaisia.

Kauden avauspäivä oli houkutellut paikalle paljon lapsiperheitä, etenkin kun keskus on profiloitunut perhekeskukseksi. Alue on yllättävän pitkulainen, joten siirtymiin menee paljon aikaa. Emme ehtineet päivän aikana haikata kuin kerran kunnolla rinteiden ulkopuolelle, luonnonsujelualueet estivät tehokkaasti leikkimisen hauskimmissa paikoissa rinteiden vierustoilla.

14.12. Joulumarkkinat

Chillionin linna on ikuistettu moneen taideteokseen

Eilisen laskettelureissun jälkeen päätimme lähteä Montreaux'n joulumarkkinoille. Erityisenä kohteena oli kaupungin laitamilla järvellä sijaitseva Chillionin linna, joka oli herätetty henkiin keskiaikaisen joulun tyyliin. Meidän saapumistamme linnaan tervehdittiin näyttävästi ikiaikaisen mustaruuti(?)tykin pamauksilla. Toivottavasti kukaan Genevejärvellä seilannut ei saanut rautakuulaa muistokseen.

Lucia-kuoro yllättävässä kaupungissa

Linna on restauroitu todella hienoksi ja vanhoihin asuihin pukeutuneet, arkiaskareita puuhailevat ihmiset saivat paikan tuntumaan jopa mukavalta. Kuitenkaan edes monin paikoin poltetut nuotiot eivät saaneet kylmiä kivimuureja yhtään sen lämpimämmiksi ja linnan monet vankiholvit muistuttivat sen ajan todellisesta luonteesta. Tosin Prahan kidustuskammiot veivät kyllä selvästi voiton.

Linnan jälkeen palasimme itse kaupunkiin ja siellä oleville markkinoille. Montreux on ympäri vuoden koristeltu erittäin hienoin koristein ja markkinoilla oli aivan erityinen mukava tunnelma. Kojuissa myytiin paljon kivoja tavaroita, rihkamaa ei paljoakaan ollut tarjolla. Saimme hankittua yli puolet joululahjoista täältä yhdellä kertaa.

Tänään on näköjään Lucian päivä. Vastaamme kävellyt kulkue oli eksynyt kauas normaaleilta leveysasteilta, mutta oikein hyvin se sopi tähän ilmapiiriin. Jäimme hetkeksi kuuntelemaan kuoroesitystäkin.

20-28.12. Joulu

Kukan siskonpoika ja ensimmäinen joululahja

Jouluviikon vietimme perinteiseen tyyliin Suomessa: söimme vatsamme täyteen, löhöilimme ja tapasimme perhettämme ja ystäviämme. Ja tietenkin availimme lahjoja, joita oli jälleen ennätysmäinen vuori. Porukan nuorin jäsen, Zima 9kk, vietti elämänsä ensimmäistä joulua ja selvästi nautti tunnelmasta - poikaa ei saatu nukkumaan millään, vaan hän juhli aikuisten kanssa myöhään yöhön.

Säiden puolesta kävi huono tuuri tulla pimeään ja märkään Helsinkiin, tänä vuonna poikkeuksellisen lumisesta ja valoisasta Genevestä.

31.12. Uusivuosi

Toimistolta sai poistua jo klo 14, mutta muuten mikään ei muistuttanut siitä, että vuosi oli vaihtumassa. Kaupunki oli hiljainen ja harmaa, eikä suomalaisille tutusta juhlahumusta ja markkinameiningistä ollut tietoakaan. Vaikka olimme etukäteen kuulleet, että kaikki kynnelle kykenevät karkaavat vuodenvaihteeksi vuorille, niin täysin autioituneet kadut yllättivät kuitenkin.

Vuodenvaihde kului ihan omassa kylässämme; tyhjensimme pullon shampanjaa ja lähdimme H-hetkellä kävelemään kivaan talvisäähän. Mikään kaupunki tai kylä ei alueella järjestä ilotulitusta, vaan paukuttelu on täysin asukkaiden varassa. Toki raketteja isossa laaksossa näkyi, mutta melko vaisuksi se jäi, ja kestoltaankin oli varsin kohtuullista.

Jaksoimme vielä valvoa kello yhteen saakka, jolloin saimme laskea yhden ylimääräisen karkaussekunnin (CET): 0:59:58, 0:59:59, 0:59:60, 1:00:00. Meidän viisarillinen radioaikakello ei reagoinutkaan välittömästi muutokseen, vaikka sen kuuntelema DCF77-koodi varoittaakin tulevasta karkaussekunnista jo tunnin etukäteen. Aamuun mennessä kello oli toki korjannut virheensä.