Matka
Islannissa

IV päivä: Vettä

Viimeinen vaelluspäivä valkeni hieman vähemmän aurinkoisena kuin pari edellistä. Luvassa oli ainakin pientä tihkua pitkin päivää, joten kiskoimme suosiolla vähän vedenpitävämpää päällemme.

Kahluu

Vesi oli tällä hetkellä melko matalalla, joten olimme jo edellisenä päivänä päättäneet hieman oikaista reitissä ja kahlata joen yli. Rannalta katsottuna joki näytti melko helpolta, se oli tältä kohden leveä vaikka virta olikin vuolas ja taatusti kylmä.

Olimme harjoitelleet kahluuta monesti, joten kiskoimme jalkaan lämpimät alushousut, sukat ja kahluusandaalit. Tasapainon takia koskeen lähdettiin tiukasti käsikynkkää, ylävirran puolella olevalla vaellussauva antoi vielä lisätukea.

Silti joki pääsi yllättämään ärhäkkyydellään; se syveni täysin yllättäen, ja kun vesimassat alkoivat painaa voimalla reilusti polven yläpuolelta, alkoi hommasta olla leikki kaukana. Näin jälkeenpäin ajatellen ylityksen olisi voinut jättää tekemättäkin, taisimme olla kumpikin jo henkisesti valmiita uimaan, ja alitajunta suunnitteli jo kuinka vuolaasta virrasta päästäisiin mahdollisimman nopeasti takaisin rantaan.

Mutta melkein ihmeen kaupalla selvisimme yli uimatta. Jalat olivat tietenkin melkoisen kohmeessa suunniteltua pidempään kestäneen ylityksen jälkeen, mutta pian ne siitä kävellessä taas vetreytyisivät.

Fulakvisl

Kivipintojen muodot jaksoivat aina vain mykistää. Pohdimme mikä luonnonvoima oli leikannut kallion kuin metrien korkeudelta veden pinnasta ja kuin veitsellä leikattuna.

Välillä oli vain pakko pysähtyä ja jäädä ihailemaan maisemaa.

Osoitus jään ja lumen voimasta: maassa olevat teräspalkit olivat aikaisemmasta paikalla olleesta sillasta.

Koko leveä ja kuohuva joki puristui paikoin todella kapeaksi uomaksi, jonka yli ei tarvinnut kovin pitkää siltaa rakentaa.

Joki oli syönyt kalliota enemmän alareunasta ja uoma leveni alasuuntaan.

Jäätiköillä - silloin kun lumi ei niitä peitä - on aina oma maaginen syvän sininen hehkunsa. Matkamme jatkui edelleen Hrútfell-vuoren ja siltä valuvan jäätikön ympäri.

Hieman sumuinen ja tihkuinen sää sai maiseman näyttämään normaaliakin karummalta ja armottomalta, mutta ehkä juuri osittain niistä syistä myös omalla tavallaan kauniilta ja mykistävältä.

Tiheämpien sadekuurojen rintamat näkyivät selvästi kulkiessaan ohi.

Þjófadalir

Söimme päivän lounaan - pussikeittoa makaronilla suurustettuna, nautitaan termarista - Þjófadalirin pienessä ja kodikkaassa tuvassa. Lähes heti meidän jälkeen sinne saapui neljän hengen saksalaisseurue, joka aikoi jäädä yöksi - päätimme tehdä heille tilaa, joten jätimme mukavan tuvan ja siirryimme ulos tihkusateeseen ja jatkoimme matkaamme.

Hieman tuvan jälkeen, kavuttuamme korkean mäen päälle, polku saavutti viimein ajotien. Ei sitä ehkä kaksivetoisella autolla olisi ajanut, mutta täkäläisittäin se oli kuitenkin iso ja helposti ajettava. Meillä ei ollut renkaita, joten edessä oli vielä vajaa 10km kävelyä tietä pitkin.

Loppumatkasta tihutti tasaisesti. Emme olleet vaihtaneet jalkoihin kuorihousuja, mutta vaikka vettä pirskoi jatkuvasti, niin ilmeisesti navakka tuuli kuivasi housut samaa tahtia. Eikä ollut märkiä oksia tiellä kastelemassa housunpuntteja. Olo oli mukava ja mieli yllättävän korkealla.

Yksittäinen musta lammas, pässi sarvineen, jäi tuijottamaan meidän ohikulkuamme yhtään aristelematta. Kävi jo mielessä, että pitäisikö meidän tässä tapauksessa väistää vähän kauempaa.

Hveravellir

Saavuimme Hveravelliriin erikoisemmasta suunnasta, ja ensimmäiseksi kohtasimme kuumat lähteet ja niiden höyryt. Tunnelma oli melko erikoinen kävellessämme väsyneinä hämärtyvässä illassa rikinkatkuisen laavakentän läpi.

Täkäläiset ovat aina osanneet hyödyntää omia erikoisia luonnonvoimiaan. Täällä ei paikkoja tuntevan tarvitsisi välttämättä kantaa retkikeitintä mukanaan, vaan ruuan voi keittää tai lämmittää suoraan maasta pulppuavassa kiehuvassa vedessä.

Turistipaikoissa - kuten Hveravellirkin on - nämä erikoiset ja arvokkaat luontokohteet on toki suojeltu ja niiden ympäri saa kävellä vain rakennettuja reittejä pitkin. Sinänsä tärkeää jo turvallisuudenkin takia, koska laavakansi on paikoin todella ohut eikä putoaminen kiehuvaan luolaan olisi terveellistä.

Vaellusreissun päätteeksi oli mukava pulahtaa kuumaan kylpyyn. Lähteistä johdettiin luonnon muovaamaan altaaseen puoliksi kuumaa ja puoliksi kylmä vettä.